oikeesti, mitä ihmettä??

vähän toista viikkoa jälellä. sitten sanotaan että tervemenoa botswnana. tai tervemenoa me ja botswana jää.. henri kirjotti mulle lähtiäisiksi että "jäi botswanaan, vain päivä elämää"--

oon miettiny että mitä tänne jää. tänne jää taksikuskeja, jotka ajaa varsinkin perjantaisin päissään ja joiden kanssa saa aina riidellä hinnasta. tänne jää 40 asteen lämpötila päivin öin, ja paikalliset naiset jotka käyttää sateenvarjoa auringolta suojautumiseen. tänne jää kauppojen ovilla seisovat vartijat, joille pitää näyttää kauppakassin sisältö ja sen vastaavuus kuittiin. tänne jää pienet lapset paljasjalkaisina kiljumaan onnesta slummikylien pihoille. torakat vessaan ja kylpyhuoneen lattioille, mustat paksut ja pitkät tuhatjalkaiset ovien alle ja tuhannet toinen toistaan oudommat hyönteiset, ne kaikki jää tänne, luojan kiitos. pään päällä ostoksia kantavat paikalliset, ukkosmyrskyt joka iltapäivä, uskomatttoman kauniit auringonlaskut, uskomattoman ärsyttävät yliopiston työntekijät.. aasit ja vuohet kanojen kanssa jää kylänraiteille hengailemaan, täysin käsittämättömällä tavalla keskellä autiomaata apinanleipäpuun alla istuskelevat vanhat papat, pelko että joku hyökkää päälle pimeällä kulkiessa, se jää tänne. uudet tuttavuudet ja muutama ystävä jää tänne.

mitä täältä sitten lähtee? täältä lähtee kotiin semmoinen ihminen, joka sai tältä ajalta paljon mitä ei pyytänyt, vähän mitä odotti, jonkun verran mitä toivoi, mutta ei todennäköisesti mitään, mikä ei olisi ollut tarpeen. olen ajatellut, mietiskellyt ja yrittänyt ymmärtää monia monia asioita. useimmat niistä on minulle liian suuria. olen kiitollinen siitä mahdollisuudesta jonka sain, tämä on ollut elämää. ja sitähän kai meidän on tarkoitus elää.

tässä tulee loppuun pätkä uudesta biisistä minkä tein täällä:

"minä tulen takaisin muuttuneena, näetkö silloin minua enää? minä tulen takaisin viimeistä kertaa ja ainaiseksi jään. minä en halua kääntyä, lähteä, mutta juoksen takaisin itseni perään. purkamatta laukut oottaa, ne lattialta kerään, ja lähden taas tänään."

tosiasia on se että tulen takaisin melko pian, ja nyt onkin aika tämän matkalaisen tulla kotiin.