Päivä 3 (ma)
Herättiin aamulla taas aikaisin, koska ohjelmassa oli 7 tunnin siirtyminen seuraavalle leirintäalueelle (oho! Löysin vasta nyt sanan leirintalue, vähän tuntukin tyhmätlä camping alue, sori!) joka sijaitsi Sawutissa. Koko päivän ajan ajettiin game drive, eli safari, koska ei poistuttu luonnonpuistosta koko päivänä. Aivan mahtava fiilis istua siinä safariautossa ja eläimet vaan elelee niitten elämää siellä. Niinkun että joo tässä me norsut mennään juomaan tonne vesipaikalle joo moi kirahvit mites tein aamu on menny no muuten ihan hyvin mutta noi virtahevot oli niin ärtyneitä aamusta jne. No ei ne tietenkään tolleen puhunu mutta ois hyvin voinu, Ne kaikki elää siellä yhdessä, samoilla hoodeilla. Se on vaan tosi siistiä!
Kolmannen päivän iltapäivällä saavuttiin Sawutin leirintäalueelle ja voin kertoa että oli lievästi sanottuna kuuma . Ensimmäinen oikeasti kuuma päivä täällä, niinku 40 astetta. Siinä hullussa helteessä paiskottiin teltat pystyyn, ja juomavesi oli varmaan 50 asteista, ja hiki virtas ja kaikki oli vähän nihkeellä tuulella. Mutta kun teltat oli pystyssä, lähdettiin vielä yhdelle reissulle, ja sillä reissulla näin isoimman puun mitä oon koskaan nähny. Se oli 350 vuotta vanha ja avian törkeän kokonen, Tarviis varmaan 30 ihmistä sen ympärille ottaan käsistä kiinni että muodostuis piiri. Aivan huikee. Siellä oli myös sellanen oikea savanni, niinku leijonakuninkaassa ja wilder beasts- mitä ne on suomeksi? Ne jotka tappo Mufasan. En ois uskonu muuten etukäteen että kirjotan täällä näin paljon leijonakunikaasta.. he. Mutta kuitenkin, ne siellä laidunsi vaan savannilla kirahvien ja muiden kavereiden kanssa. Mulla kävi niitä vähän sääliksi kun ne on niin rumia. Niillä on sellanen iso kyttyrä selässä ja muuten ne näyttää vähän niinku sonneilta.
Ajelun lopuksi mentiin norsujen juoma-altaalle. Se on tehty niitä varten että ne ei lähtis pois siltä alueelta, ja ihmiset vois pällistellä niitä. Siellä ei ole kauheesti vettä muuten. Se oli aivan uskomatonta kun ne norsut tuli sinne kaksin, kolmin, pienissä porukoissa , jonossa, ja sitten vähän ärhenteli toisilleen siinä lammikolla että kukas tätä nyt juo ja missä järjestyksessä. Ja me oltiin tyyliin 30 metrin päässä niistä.
Illalla tehtiin leipätaikina (tai no laitettiin jauhoja, vettä ja öljyä yhteen) ja paistettiin tikkuleipiä, silleen niinku tikkupullaa, mutta ne oli leipiä, ja kokattiin taas pastaa ja kastiketta. Soittelin pikkusen kitaraa ja kuunneltiin pimeässä eläinten ääniä. Mein leiripaikalla kävi muuten 3 mangustia ja yksi sellanen siisti lintu jolla oli vaan yks jalka. Se ei ollu siistiä. (naurattaako virpiä?) Ilta meni nopeasti, ja taas kerran väsymys ajoi matkalaiset aikaisin telttoihin nukkumaan.
Päivä 4 (ti)
Sinä aamuna aurinko nousi niin että sen näki liikkuvan. Samalla kun purettiin teltat, se nousi puiden taka noin 15 minuutissa korkealle taivaalle. Lähtöaika oli kuudelta, ja lähdin suihkuun viiden jälkeen, ja kaikkialla oli aivan pimeää. En ole ennen suihkussa taskulampun valossa, mutta hyvin onnistu. Minä ja Åsne (norjasta) pakattiin ja valmistettiin kaikkien aamupala jo edellisenä iltana ja pakattiin se mein autoihin. Niinpä aamun lähtö sujui nopeasti, kun purettiin vaan teltat ja pakattiin autot. Kuudelta startattiin kohti Kasanen kaupunkia, ja siitä matkasta tuli pitkä ja oi, niin väsynyt.
Luonnonpuistoaluuelta postuttiin aikaisin aamulla ja siitä eteenpäin matkattiin hiekkaa pitkin. Tie oli pelkkää hiekkaa, eikä mitään sellasta hiekkatietä ku suomessa, vaan sellasta hiekkaa kun jossain kalajoella on rannalla. Ja sitten, kaikki oli enemmän tai vähemmän unessa, auto ajoi, tai siis kuski, tosi isoon monttuun, ja jokainen meistä lensi noin metrin ylöspäin autossa. Jessica (ruotsi) istui keskellä taaimmaisella penkkirivillä (3 riviä yhteensä) ja iski päänsä suoraan yläpuolellaan olevaan kattokuomun puomiin. Ja kovaa. Samalla mein auton vetämä perkässry irtos, ja vetokoukku meni jotenkin rikki. Ja sitten mietin siinä vähän aikaa että tosiaan, me ollaan keskellä erämaata ja ei taida olla kellään ees oikeeta ea-laukkua mukana. Että jos oikeesti sattuis jotain vakavaa niin se olis vähän niinku siinä. Jessicalle otettiin jäätä kylmälaukusta, ja pääkipu/niskakipu helpotti seuraavien tuntien aikana. Kuskit ihmetteli vähän aikaa irronnutta peräkärryä ja korjasi sen jotenkin, ja sitten matka jatku. Oi! En muista kerroinko jo, mutta yhtenä päivänä aikasemmin me juututtiin kiinni mutaan ja se oli mahtavaa. Ja sitten kuskit ui siellä mudassa ja työnis kaikkia keppejä renkaitten alle ja sitten me tönnettiin ja rapa roisku ja minua hymyilytti.
Yhdessä vaiheessa neljttä päivää saavuttiin risteykseen, jossa sanottiin että vasemmalle Namibia, oikealle Kasane (minne oltiin matkalla) Zambia ja Zimbabwe. Se oli minusta siistiä. Siitä eteenpin myös maisemat muuttu, nimittäin lähestyttiin Chobe-jokea ja uskomattoman kaunista vesistöaluetta. Viimeiset 70 km oli oikeeta asfalttitietä, ja seinättlömässä autossa tukat vaan humisi.
Saavuttiin Kasaneen ja siellä Toro Safari Lodgeen, jossa leiriydyttiin viimeinen yö teltoissa. Perille päästiin puoli kahden aikaan iltapäivällä ja taas hilattiin pikapikaa teltat pystyyn. Tämän jälkeen ajettiin kaupunkiin ja ostettiin Sparista lounasta, jonka jälken kuskit ajo meidät chobe- joen rantaan. Siellä meitä odotti moottorivene (tai vähän enemmän niinku sellalen lautta jossa on tuoli siinä kannella riveissä ja jonoissa) ja ei muuta kun ajelemaan. Ensin piti käydä ilmottaumassa yhdessä pikkusatamassa, koska se jokiauekin on game reserveä. SItten kruisailtiin siinä joella edes takas ja katteltiin impaloita (taas! Niitä peuran näköisiä, niitä on joka päikassa siellä) pikkuapinoita, norsuja pesulla ja juomassa poikastensa kanssa, voi sentään kun ne on sulosia ne norsunpennut! Puhvelit laidunsi jättimäisellä saarella Botswanan ja Namibian välissä. Niin se joki on myös valtiotten raja. Ja siellä oli virtahepoja chillaamassa vedessä, ja pari myös hengaili puhveleiden kanssa siellä saarella. Viisi norsua ylitti veden saarelta Botswanan rannalle uimalla ja se oli vaan ihan huikeeta kaikkinensa. Mein vene jäi kiinni rantaan noin 5 metriä norsuista ja ne oli vähän uhkaavia, syystäkin, mitä hittoa ihmiset sinne menee pällisteleen niitten eloa. Lopulta alko sataan, oikein kunnolla. Täällä ei oikein ole sellasta että vähän tihuttais vettä. Kun sitä sataa niin sitä todella sataa. Niinpä kuski ajoi meidät takasin rantaan, ja meidän omat kuskit odotti siellä meitä. Siitä ajettiin takasin Toro Lodgeen, jossa tehtiin quacamolea (en todellakaan tiiä miten se kirjotetaan, anteeksi siittä) ja se oli USKOMATTOMAN hyvää. Valmistettiin toinen leipätaikina ja syötiin pikkusia litteitä leipäsiä ja luulen että kaikki oli aika hyvällä mielellä. Soitin kitaraa ja sinä iltana menin nukkumaan vasta yhdeltätoista!! Wow.
